Päivä valkeni harmaana ja epävakaisena. Kilometrejä tälle päivälle kertyisi kohtalaisesti ja sääennuste ei lupaillut ainakaan poutaa. Itseasiassa saderintama oli liikkeessä meitä kohti, joten oli vain ajan kysymys milloin saavuttaisimme sen.
Ranualta suuntasimme kohti Torniota, jossa olisi ensimmäinen taukomme. Väliaika CBF-tyyliin, kahvia ja pullaa. Kiitos vain pullasta Tiinalle ja maittavista kaffeista Markolle. Tauko oli virkistävä ja tuli tarpeeseen. Tankki täyteen Torniossa ja soitto seuraavaan majapaikkaan, Campaltaan. Oliko mökkejä vapaina? Oli ja jopa siinä määrin, että kaveri lupasi 4 hengen tuoreen mökin meille 40€ hintaan. Tällä ilahduttavalla uutisella varustautuneina starttasimme Ruotsin puolelle ja kohti Kiirunaa. Ei mennyt pitkään kun sade alkoi, mutta suunta oli eteenpäin.
Ruotsi oli jonon hännillä kun huoltoasemia jaettiin, siltä ainakin tuntui, sillä E10 ei varsinaisesti pullistellut huoltoasemien runsaudesta. Päätimme käydä huoltsikkametsästysreissulla Överkalixissa ja kyllä sieltä viimein yksi löytyi. Ansaittu lepohetki ja lämmittelyä ei niin maittavan automaattikahvin avustuksella. Reissussa rähjääntyy.
Eteenpäin, sanoi mummo hangessa. Ei tullut lunta, mutta vesisade jatkui ja paheni, lisäksi mukaan astui raju puuskittainen sivutuuli. Totaalisen perseestä. Tämäkään ei kuitenkaan niin paljoa menoa haitannut, etteikö olisi pysähdytty kun napapiiri tuli vastaan. Pakolliset selffiet ja turistikuvat ja taas matka jatkui.
Sade pysyi mukanamme koko tylsän ja yksitoikkoisen loppumatkan ajan ja viimein myöhään iltapäivällä saavuimme hiukan viluisena ja kosteina majapaikkaamme Alttajärven rannalle.
Alue oli hienolla paikkaa ja mökkimme varsinainen taivas kahdelle kohmeiselle matkalaiselle.
Pitkä, kuuma suihku poisti kohmetuksen ja hyvillä mielin valmistauduimme seuraavaan päivään, sillä sääennuste lupaili jo huomattavasti parempia ilmoja.
Matka Lofooteille 2017 